Salaliittoteoriota.

Aloitetaan vahvasti. Salaliittoja on monenlaisia. Ihmiset juonivat toisiaan vastaan; yhteiskunnassa on ryhmittymiä jotka vastustavat toisiaan milloin mistäkin syystä ja kaveripiirissä on aina yksi urpo jota kukaan ei halua illanviettoon. Mutta on olemassa yksi salaliitto, mitä muut (=termi käsittää noin 95% ihmisistä, joille olen avautunut aiheesta) eivät usko. Araknofobiasta kärsivän ihmisen sielu näkee hämähäkkien salaliiton ihmiskuntaa vastaan.

Niitä on isoja ja pieniä. Usein ne koetaan hyödyllisiksi hyönteisiksi, jotka poistavat kodin muista tuholaisista, mutta uskon että senkin ne tekevät vain siksi, että voisivat olla lähempänä kohdettaan ja tavoitettaan.

Eräs esimerkki: Olen vierailulla ystävien luona, asunnossa, jossa ovat asuneet tietääkseni muutaman vuoden. Asunto on siisti ja uusi. Seisomme keittiössä, jossa ystäväni selittää hauskaa juttua ja osoittaa katossa olevaa jälkeä. Sen sijaan minä huomaan siellä täysin suuntaani irivistävän hämiksen, tunnen kuinka ilma pakenee keuhkoista ja kavahdan taaemmaksi. Itseasiassa hoipertelen parvekkeelle toiseen huoneeseen, koska tunnen että lähtee taju. Ystäväni ihmettelee, että ei ole ennen nähnyt hämiksiä kodissaan. Murisen salaliitosta samalla kun kasvoille palaa väri. Ne seuraavat. Aiemmin illalla olin töissä hakannut yhden kuoliaaksi ovenkarmiin, kun se hyökkäsi siihen esille kun olin laittamassa ovea kiinni. Ne tarkkailevat liikkeitäni. Myöhemmin kuulen, että hämikset ovat palanneet uudestaan samaan asuntoon. Tunnen syyllisyyttä.

Ja tätä ennen tapahtui seuraavaa: Olin viettämässä koti-iltaa kissojen kanssa. Tietokonepöytäni sijaitsi hetkellisesti keittiössä, koska ei mahtunut muualle asuntoon. Olin sammuttanut valot ja katselin elokuvaa kuulokkeet päässä. Katseeni oli näytössä ja oikealla puolellani sijaitsee osa keittiötasoa, jolla kissat istuivat. Katselivat näyttöön ja olivat vain. Seuraavaksi huomaan liikettä, kissat katsovat ylös ja nousevat seisomaan. Samantien katseeni siirtyy kattoon, kuulokkeet lentävät päästä ja hyppään taaksepäin tuolistani. Valot päälle ja katossa oleva ruma kahdeksanjalkainen pysähtyy. Liikkeideni mukaan liikkuu sinne suuntaan, missä olen. Haen lehden, mutta edes hätyyttäminen ei saa sitä liikkumaan. Päinvastoin, tulee rivakammin kohti. Pulssi lähentelee viittäsataa, paniikkikohtauksen sekainen olotila ja silmitön raivo saavat kiipeämään keittiötasolle ja heleän "KUOLE SAATANA!" -huudon vauhdittamana muutama raivokas sanomalehden hakkaus kattoon tekee hämiksestä pysyvästi litteän. Ikkuna auki ja kuudennesta kerroksesta asfalttiin, ikkuna kolahtaa kiinni. Jos kissat eivät olisi huomanneet mokomaa, olisin mennyttä.

Uutsissa oli hetki sitten veret seisauttava tieto; Hämikset olivat oppineet tekemään seitistään purjeen, jonka avulla ne pystyvät ylittämään vesistöjä, eli voivat siten helpommin levitä kaikkialle maailmaan. Kaiken huipuksi ne rakentavat yhdyskuntiaan puihin tulvakausien aikaan. MISSÄ ON KOHTUUS? Kysyn vaan. Ennen ne saattoi hukuttaa viemäriin, kun ne illalla hammaspesun aikaan hyökkäsivät peilikaapista alas, mutta eiköhän niillä tätä nykyä ole jo sukelluspuvuista lähtien kaikki snorkkeliin asti. Seuraavaksi ne varmaan ristetyvät torakoiden ja koppakuoriaisten kanssa, jotta voivat päättöminä juoksennella viikon, eikä saa kunnolla tallattua hengiltäkään.

Pienet radiopuhelimet vinkuvat taajuuksillaan näinäkin hetkinä. Panssarivaunuja starttaillaan. Luvassa on lisää myrkkyä, juonittelua ja uhkailua. Lopun alkua, sanon minä.

Neuroottisia riemunhetkiä.

Neurootikko siirtää elämänsä uusille sivuille ja keskittyy tämän blogin suhteen siihen mistä aloittikin. Lisäinfoa tuonnempana.